Valokuvien merkitys muistojen ja surun käsittelyssä – miksi meistä jokaisesta pitäisi olla kuvia myös ikääntyneinä

Valokuvat ovat enemmän kuin kuvia. Ne kantavat muistoja, lohduttavat surun keskellä ja tuovat ihmiset yhteen. Tässä pohdin, miksi meistä jokaisesta pitäisi olla valokuvia – ja miksi kuvien merkitys korostuu juuri silloin, kun sanat eivät riitä.

Valokuvien merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kohtaamme surua ja kaipuuta. Puolisoni äidin kuoleman jälkeen olen huomannut, miten valokuvat auttavat käsittelemään surua, avaavat yhteyksiä ihmisten välillä ja kantavat muistoja, kun sanat eivät riitä. Toisinaan ne myös nostavat esiin turhautumista, kun huomaa, ettei rakkaasta ihmisestä löydy juuri sellaista kuvaa, jonka olisi halunnut muistoksi.

Viime päivinä olen pohtinut paljon kuvia ja niiden merkitystä. Puolisoni äidin kuolema toi surun lähelle. Samalla kuvat – nuo arkiset, usein huomaamatta tallentuneet – nousivat lohdun, muistojen ja yhteyden lähteiksi. Joskus myös turhautumisen.

Valokuvaus on minulle enemmän kuin työ. Se on elämäntapa. Se on ollut minulle pelastus vaikeina aikoina, ja se on edelleen tapa katsoa maailmaa. Kameran kautta olen saanut kohdata ihmisiä ja hetkiä, jotka muuten olisivat jääneet kohtaamatta.

Olen kokenut lohdullisena sen, että olemme kokoontuneet perheen kanssa kuvien äärelle – muistojen, yhteyksien ja joskus jopa naurunkin äärelle. Samalla on ollut yllättävän vaikeaa löytää yhtä kunnollista kuvaa muistopöytään. Kuvaa, jossa rakas ihminen olisi esillä arvokkaasti. Kuvaa, joka olisi edes teknisesti riittävän hyvä.

Tajusin taas kerran, miten helposti meillä on kännykät täynnä nopeita otoksia, mutta liian vähän ajatuksella otettuja kuvia ihmisistä, jotka meille merkitsevät.

Siksi haluan muistuttaa itseäni – ja ehkä sinuakin:

• Kuvaa läheisesi myös yksin. Älä odota juhlaa tai täydellistä hetkeä. Tavallinen arki on arvokkainta.
• Kuvaa vanhempasi, isovanhempasi ja rakkaasi, myös silloin kun aika näkyy heissä.
• Älä unohda itseäsi kuvista. Me ansaitsemme tulla nähdyiksi ikääntyneinäkin — ja läheisemme ansaitsevat nähdä meidät.

Valokuvat eivät poista surua, mutta ne kantavat muistoja. Ne tuovat meidät yhteen. Ja joskus, kun sanat puuttuvat, kuva voi kertoa kaiken oleellisen.

-Mirkku, valokuvaaja, valokuvakouluttaja & näkyväksi tekijä